Raha ei tee onnelliseksi, niinkö?

Tää kuuluisa, lähes jokapaikassa kaikuva lause saa mut aina jakamaan omia mielipiteitä niin negatiiviseen, kun positiiviseenkin suuntaan mun pään sisällä. En vaan voi sille mitään, että silti ne negatiiviset ajatukset tuntuu vievän voiton.. En vaan saa mahutettua mun pehmentyneeseen päähän sitä tosiasiaa, että jotku idiootit yrittää ihan tosissaan viljellä tällästä sosiaalipaskaa ihmisten päitten sisään. On sanomattakin selvää, että myöskään ilman tätä kohuttua rahaa ihmisen elämä varsinkin tälläsessä EU valtiossa olis mahdotonta.. Kaikki maksaa, mitään ei saa ilmaseks ja jos saa niin se on kusetusta, joku siitä on kuitenkin joskus maksanu. Ymmärrän myös sen kannan, ettei ihminen saa rahalla kaikkea, eikä se korvaa kaikkea, mutta en silti voi väittää etteikö raha voisi tehdä onnelliseksi.

Tarkastellaanpa asiaa tältä kannalta.. Mitä nainen tekee kun on tullut jätetyksi, ponnistelee stressin alaisena, muuten vain tuntee olonsa ja mielensä alakuloiseksi tai materialistiholistina haluaa piristää itseään arjen keskellä ? Yleensä nainen ostaa jotain. Se jotain voi olla sitten pullo viiniä, ihana ja aina varma fazerin sininen,  shoppailu reissu läheiseen keskustaan, parit uudet korkkarit, paita ja farkut ooh.. saa hymyilemään väkisinkin tai sitten voi ottaa rentouttavan hieronnan läheisestä hoitolasta. Kaikki tämä silti MAKSAA. Ei niitä tavaroita kuitata kotiin pikkukivillä, vaan sillä ihka aidolla rahalla, jota normaalit tasapainoista elämää elävät ihmiset saavat palkaksi tehdystä työstä. Kyllä mulle ainakin palkkapäivä on aina omalla tavallaan onnenpäivä. 

Otetaanpa toinen kanta.. Miehet. Edeltäjäänsä mulle vähän haastavampi aihe käsitellä, koska en oo sattuneista syistä vielä miehen yksinkertaseen putkiaivo päähän päässy sisälle. Voin kuitenkin veikata, että jos mies kärsii joistain vastaavista ongelmista kuin nainen, niin tätäkin piristäisi mäykkä kaljaa, hk:n sininen ja jääkiekko ottelu suorana mtv3:lta kotiteatterin kanssa samsungin 42" hd led tv:stä katottuna tai vanha kunnon änäri ilta veriveljien kanssa. Tähänkin voi todeta vaan, että kaikki maksaa, ruoka, juoma, laitteisto ja jopa se lupa katsoa sitä helvetin tv ruutua maksaa. 

Vielä on yks kanta mitä en oo käsitelly.. Pariskunnat. Onko se sitten niin, että nytten kun heillä on toisensa, kaikki on hyvin ja elämä hymyilee ? Empä usko. Tarvitaan yhteinen koti, auto, harrastukset, ruoka, juoma... Loputtomasti kaikkea. Parasta on vielä se, että kukapa haluaisi että auto tai asunto näyttää halvalta? Tottakai kaksikerroksinen omakotitalo järvimaisemalla voittaa 32 neliön yksin jostain kaupungin reunalta. Tähänkään en voi sanoa muutakun, että kaikki maksaa. 

On olemassa myös niitä tätä sanontaa tukevia kantoja, kuten rahan haitat. Epäilemättä ihmisen elämä olisi helpompaa jos rahaa ei oltais koskaan keksitykkään, koska sillon kaikki voitas hoitaa ennenaikasella vaihtokaupalla, jossa molemmat osapuolet saisit tarvitsemansa ilman ongelmia. Mutta kerran nyt sitten joku vatipää on päättänyt olla nero ja on keksinyt nämä rahat, niin miksei niistä sitten saisi puhua, nauttia ja tulla onnelliseksi ? Kysynpä vaan.

Ei oo tietenkään tarkotus, että joku yksittäinen henkilö tuudittautuu elämään vaan ja ainostaan omalle omaisuudelleen eikä tunne halua rakastumiselle, ihmisuhteille ylipäätään tai millekkään minkä arvoa ei voi mitata rahassa. Tottahan se on että näitäkin riemuidiootteja tältä planeetalta löytyy, mutta herranjumala annetaan niitten elää siellä omassa lasipalatsissaan rahojensa kanssa. Ehkä nää kyseiset henkilöt onkin onnellisia, vaikka ulkopuolisest luulee ettei se voi olla mahdollista ilman kumppania tai sosiaalista kanssakäymistä. Kaikki on ihmisestä itsestään kiinni.

Tulipas taas valitusvirsi ja ehkä vähän ristiriitanenkin jossain kohissa, mutta mun pointti oli jakaa mun oma mielipide siitä, miten jotkut ihmiset onnessaan toteaa ettei raha tee onnea. Ehkä se itse raha ei sitä onnea tee, mutta se mitä sillä saa tekee monenkin onnelliseksi. Ja hei sanotaanhan joitankin rikkaisiin perheisiin syntyneitä lapsiakin onnekkaiksi ;) Vinkvink, ei tää maailma oo niin mustavalkonen kun jotkut höperöt luulee. Rahalla ei ehkä osteta onnea, mutta eipä sillä onnellakaan kauheesti sitä ruokaa oo kaappiin kannettu ;)

Pahoittelen yleistystä ja jotain epäkohtia, jotka saattaa jättää aukkoja lukijan mieleen. Sanokaa suoraan, jos en osaa esittää mielipidettäni tai kantaani kunnolla tai mitenkään päin. Kiitos, olen puhunut. :)

Mitä muokkauksen takana on ?

Nii.. Miten paljon kuvia muokataan ? Mitä kaikkea muokkausohjelmien toiminnoilla saa aikaan ? Valokuvalla huijaaminen on naurettavan helppoa. Silmien väri, ihon tasaisuus, tissien koko, kulmakarvat, hiusten väri, hampaiden valkoisuus, kaikki on helposti muokattavissa kiitos monipuolisten ohjelmien. Onko siinä kuitenkaan mitään väärää ? Ei, ei siinä ole mitään väärää,  jos sen osaa tehdä oikein. Senpä takia mua henkilökohtasesti vituttaa kattella ylimuokattuja kuvia, joista paistaa mun paskan samsungin näytön läpi se miten silmät, huulet, kulmat, hampaat ja iho on muokattu ja mössätty niin huolella, että jos kuvassa olevan henkilön iskis mun lelulaatikkoon istumaan muitten barbien viereen, se tuskin erottuis sieltä. Luonnossa en edes varmaan tunnistais tätä samaks ihmiseks. Miksei kuvia voi muokata hillitysti hyvällä maulla ?
Myönnän kyllä, että oon joskus massa-angstiteini aikoina ai onko ne muka jo ohi ?  Muokannu mun kuvia painosanalla liikaa. Kuvittelin että "jes tälläse duckface kuvan ku lisään irc-galleriaan, nii kyllä muuten jätkät syttyy ja syntyy monia nettisuhteita" Ei vittu mitä mun pään sisällä on liikkunu D: Ei vissiin yhtään mitään, mutta annan sen itelleni anteeks, koska menin vaan muun massan mukana ja blurrasin suun, nenän ja valkasin hampaita. Ymmärrän sen vieläki, jos joku alle 14-vuotias tekee sitä, koska ainakin ite kuvittelen sen kuuluvan ikään ? Sitä en kuitenkaan voi käsittää, että miten vielä jotkut täysikäisetkin pystyy vajoomaan niin alas, että muokkaa kuvista perusasioiden lisäks vielä puolet vanhemmilta perityistä kasvonpiirteistäkin aivan erilaisiks, mitä ne luonnossa on. Mitä sillä voittaa että sulla on kuvassa isommat tissit, valkosemmat hampaat tai mitä helvettiä ikinä onkaan keksiny muokata, jos luonnossa nää asiat on aivan toisin. Ei ne ihmiset sen sun kuvan kanssa kaupungilla kävele, käy kahvilla tai puhu mukavia. Naamakirjassa semmosilla bimbokuvilla varmaan saa hirveesti tykkäyksiä, mut siihen se sitte jääki.

Muokkaan itekkin mun kuvia ja muokkaan niitä paljon. Arvostan ihmisiä, jotka jaksaa ees vähän nähä vaivaa pieneen fiksaamiseen. Silti en oo viimeseen 3 - vuoteen kajonnu muokkaamaan mitään ruuminosaa yksityiskohtasesti. Jotkut finnit, silmäpussit tai punottavat kohat oon voinu peittää, mut hei ne ei ole pysyviä asioita mun turvassa ja uskon etten oo yksin tän asian kanssa. Pyrin ite muokkaamalla aina luonnolliseen lopputulokseen, vaikka hetkittäin mieli tekiskin blurrata mun järkyttävää nenää tai muokata silmien väriä kirkkaamaks, mutta en oo sortunu. Värejen kanssa pelleilen usein aika paljon ja ne tietenki vaikuttaa lopputulokseen joskus jopa aika radikaalistikkin, mutta sen kuvan ei sitte tartte olla se luonnollisin otos.
Joskus on vaan mukava laittaa elämä risaseks ja muokata kaikki ihan äärimmilleen, niin miten ehkä toivoisin niiten luonnosakin olevan, mut hei ei sellasia tarvii ihan profiilikuvaks asti laittaa. Joku pian innostuu että "Wooou mikä seksikäs blondi tuo onkaan" ja luonnossa kun näkee nii miettii hiljaa mielessään "no ei nyt saatana, sehä onki harmaasilmänen, brunette ja vielä lauta O.o"
En halua tuomita, enkä voi tuomita kuvien muokkaamista koska se on mulle itelle elämänehto. Myönnän etten vois ikinä varmaan edes harkita laittavani täysin muokkaamatonta kuvaa julkiseen levitykseen paitsi nyt hehe :D, koska perfektionistina löydän aina jotain fiksattavaa. Se ei kuitenkaan tarkota että kaikki täytyy laittaa ihan päälaelleen. Hillitty on kaunista.
Lehtikuvat vituttaa mua kaikista eniten. Aina on mallit niin timmitimmi, rypytön iho, virheettömät kasvot ja jalokiven kiiltävät silmät. Minkä takia toimittajien ja valokuvaajien pitää viljellä semmosta paskaa lukioitten verkkokalvoille ? Malleja on paljon ja ne on kauniita, luonnonkauniita. Minkätakia niistä pitää tehdä muovisen näkösiä, epäaitoja olentoja.. Jos ne kerran on joskus mallinhommiin valittu, niin eiköhän ne vähemmälläkin photoshoppaamisella ja räpeltelyllä kelpais me naisten kanteen. Valokuvaajat tekee tietenkin vaan työtään ja onhan se hieno tunne, kun saa omasta kuvastaan muovattua vaikka mitä, mutta kohtuus kaikessa.
Haluan nyt pahoitella epämääräistä yleistystä ja asioiden suurentelua joissakin kohdissa, en vaan jaksa sitä kokoajan erikseen alkaa mainostamaan, koska eiköhän se oo päivänselvää että löytyy niitäkin kuvia joista näkyy luonnollisuus.

Kaikki tää valitusvirsi siksi, koska oon muutaman kerran saanu kommenttia siitä, että miten paljon muokkaan mun kuvia ja eritoten silmiä. Kyllä, muokkaan kuviani ja hyvä jos se näkyy, mutta ei en muokkaa mun silmiä. Samat öögat on ollu päässä kohta 17-vuotta eikä mulla ole mitään tarvetta tehä niistä kuvia varten mitään muuta mitä ne luonnossakaan on. Tottakai valon määrä, kontrasti ja muu värillä säätely vaikuttaa niitten väriin ja kirkkauteen, mutta aika sinisiltä nuo luonnosakin näyttää.. Enkä oo siis ottanu itteeni näistä kommenteista, koska suurinosa on ollu kuitenki ihan hyvässä hengessä sanottuja. 

Halusin nyt tulla esittelemään sen miten paljon yleensä tulee muokattua kuvia. Oon aika laiska ja malttamaton ihminen, että veikkaan ettei multa edes löytyis pinnaa lähtee jokaista mun kuvaa tämän yksityiskohtasemmin edes muokkaamaan ellei siitä maksettais xd. Toki siihen kuvan muokkauksen  määrään ja sen lopputulokseen vaikuttaa myös se alkuperäinen kuva ja sen hetkinen motivaatio. Mun tarkotus on tän postauksen avulla avata ihmisten silmät siitä etten antais kenellekkään semmosta kuvaa itestäni, että pyrkisin jotenki mun kuvia hirveesti muokkaamalla keräämään jotain kauheita pointseja mun ulkonäöstä or something. Oon tosi nälkänen tällähetkellä, ja sen takia osa tekstistä on puskettu pihalle aika negatiivisella asenteella.. Toivottavasti en järkyttäny ketään mun sanoilla tai muutakaan, koska muistakaa että tämä on vaan ja ainoastaan mun mielipide. Sen ei tarvii vaikuttaa muitten arkielämään millään tavalla! Kiitos, olen puhunut :D 

Ps. kysykää lisää jos joku jäi kaihertamaan mieltä!