Tässä sitä nyt ollaan.. Virallisesti yhtenä Voionmaan lukion Abeista ja autokoulu moottorin oppilaista. Oli tutun turvallista tänään aamulla klo. 10:00 kävellä samoista vanhoista ovista sisälle samojen vanhojen ja tuttujen naamojen keskelle. paitsi ykköset joilla tää kaikki riemu on vielä eessä päin,hihi :D Monena aikasempana vuotena, mukaan lukien myös viime vuonna, aamulla heräämisen jälkeen tärkeimpiä asioista ensimmäisessä koulupäivässä on ollu ajatus siitä miten saada ittensä näyttämään edustavalta ja miten antaa hyvä ensivaikutelma. Tänä aamuna mun mielessä oli tasan yks asia ja se oli että tää on mun viimenen vuos lukiossa, kaikki tietää ja tuntee mut jo ainakin suurinpiirtein, joten mulla ei ole enään mitään hävittävää. Tottakai nyt vilkasin peiliin ja valitin Nikolle mun huonosti käyttäytyvästä tukasta ja ehkä vähän ahistuin "koulu" sanasta, mutten stressannu. Oudointa tässä onkin, että kaikki se lomalta paluu ahistuskin katos samantien kun pääsin koululle. Ehkä mä en vaan enään jaksa masentaa itteeni turhilla asioilla, oon jokatapauksessa jo voiton puolella ja jos kaikki muutkin niin ehkä määkin pääsen tuolta joskus pois ja saan sen valkosen lakin mun päähän.. Ehkä joskus.
Ensin mulla on kuitenkin eessä vielä 4 jakson mittanen rutistus lukioo ja mikä pahinta, kirjotukset. Oon mun normaaliin valmistautumiseen nähen jo ihan yllättävän hyvissä ajoin alottanu lukemaan englantia. Alotin nimittäin lukemisen jo viime perjantaina ja tähän asti oon selvinny ilman mitään ihmeellisempiä agressiivisuus kohtauksia tai muita tunteen purkauksia. Terpan kirjat on vielä avaamatta, mut jos tää statsi pysyy, niin enköhän mää kohta nekin ota luettavaks. Hiljaa hyvä tulee ja synttäritkin lähestyy. Jos joskus niin tällä hetkellä oon rentoutunu, vaikka mun ei varmaan tällein lukuvuoden ekana päivänä just pitäis olla, mutta kun olen. Toivotan nyt avautumisen jälkeen kaikille hirveesti tsemppiä alkaneeseen syksyyn ja toivon että saan täältäkin kautta jotain kannustusta mun luku urakkaan ja valmistumiseen ;-)♥

Farkkuliivi DIY-Cubus| Kello & kaulakoru Ur & Penn| Maxihame Veromoda| laukku H&M| Kengät Firefly
Kuvat on otettu eiliseltä kauppareissulta, joka normaaliin tapaan lähti meiltä vähän käsistä. Löysin taas yhtä jos toistakin uutta tähän asuntoon ja kappas kun rahaakin hävis sen verran tililtä, että kyllä huomas löytäneensä :D Asunto- ja ostos postaus oottelee ulospääsyään, mutta molemmissa on nyt ollu omia kommervenkkejään, joten ootelkaa rauhassa, kyllä ne sieltä valmistuu!
Ps. varattiin syyslomaks matka Ruotsiin :) Can't wait!!
Ps. varattiin syyslomaks matka Ruotsiin :) Can't wait!!








Aikasen herätyksen ja tietenkin perinteisen lähtöaikataulusta myöhästymisen jälkeen päästiin kuitenkin liikkeelle hyvissä ajoin ja oltiinkin melkein niitä ensimmäisimpiä asiakkaita Särkänniemen porteilla. Eipähän tarvinnu ainakaan jonotella lippujonossa tai yhteenkään laitteeseen. Heti ensimmäisenä Niko päättikin sitten kiikuttaa mut Motogeehen ja siitähän se riemu repes.. En oo oikeen ikinä ollu vuoristoratojen ystävä, eikä se että kuitenkin meen vuoristorataan, jossa istun ainoostaan omien käsien ja yhen vaivasen selkään pamahtavan tuen varassa, kauheesti ylennä mieltä. Alku oli tosi ihana kun vauhti ei ollu lasten vauhtimatoo lujempi, mutta auta armias kun se lähti tosissaan liikkeelle. Huutoo riittii kun viimestä päivää ois eläny ja ilman muuta tuli vedet silmistä. Joku nyt lukee tätä ja hakkaa kädellä naamaan, koska tosissaanhan se motogee ei edes ole mikään paha, mutta tämmöselle nössölle possujunakin tuntuu maailman lopulta. -> Mikä loistava idea lähtee huvipuistoon. No ei sentään, kyllä mää yllättävän moneen laitteeseen uskallan loppujen lopuks mennä, mutta vuoristoradat, etenkin ne missä mennään pääalaspäin on vaan yksinkertasesti aivan liian hurjia mulle.



