

Lomaviikko lusittu ja nyt on sitten aika palata takas ihanaan kesätyön huumaan taas muutamaks päiväks. On outoo miten yks, vain yks viikko voikaan tuntua rentouttavalle ja vapauttavalle. Ei tarvii uhrata pienintäkään ajatusta sille että huomenna mua oottaa taas mukavat ja vähemmän mukavat asiakkaat kahvikupit ojosso Teboilin nurkissa. Voin sanoo että nautin, nautin ihan älyttömästi näistä kaheksasta toinentoistaan aurinkoisemmasta päivästä!
Alotettiin lomafiilistely heti perjantaina töitten jälkeen, kun lähettiin ajelemaan kohti Suonenjokea suunnitelmissa mennä kattomaan millanen meininki jokavuotisilla mansikkakarnevaaleilla on. Kiitos tukalan työpäivän, ajomatkan ja muutenkin pienen väsymyksen, ei jaksettu ihan jumalattomia aikoja tuolla alueella olla. Mulla ainakin oli epämukava olla siellä ihmisten ilmoilla tukka sekasin ja naama suttusena työpäivän jäljiltä. Sovittiinki jo heti menomatkalla että tullaan huomenna uuestaan paremmin varustautuneina ja pirteempinä.


Mansikkakarnevaalit oli vaan pieni syy sille miks eksyttiin Kuopion suunnalle. Suurin syy oli äippä, joka asuu Rautalammilla n. 20km päässä Suonenjoesta. En oo koko kesänä päässy töitten takia käymään siellä, enkä kyllä sen enempää sitten nähny äitiäkään, että oli mun mielestä jo korkee aikakin mennä viettämään laatuaikaa myös mamman kanssa. Se on välillä tosi raskasta, kun toinen vanhemmista ja yks sun elämäs tärkeimmistä henkilöistä asuu lähes 100km päässä susta. On siihen jo totuttu tässä vuosien aikana, mut kyllä se aina aika-ajoin ottaa päähän kun kaipais jotain äidillistä tukee, mitä puhelimen välityksellä ei saa, niin pitäis matkustaa montamonta kilmometriä sen takia. Tärkeempää kuitenkin että yleensä aika estottomasti sinne pääsen!
Niiden kahen päivän aikana mitkä siellä vieteltiin porukalla kera kahden karvaturrin, kulu aikalailla auringon palvomiseen, maaseudun rauhasta nauttimiseen, syömisen, pelailun ja saunomisen kera. Oon syntyny ja suurimmaks osaks kasvanukkin maalla, joten osaan ottaa siitä aika hyvin ilon irti. Auringolasku järvelle ja muutamat valokuvat sen valossa saa tyhmemmänkin ihmisen arvostamaan landeiluelämää.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti