Onko valo tunnelin päässä vain lähestyvä juna ?

Jihuu, mun elämä alkaa pikkuhiljaa toimimaan just sillein, miten sen oon melkeenpä aina halunnu toimivan. Futiksen lopettamine ei ehkä sittenkää ollu se huonoin ratkasu, vaikka se viimeset 2vk lopettamisen jälkeen siltä tuntuki (siis katastrofaalisen vaikeelta).. Vieläkin tuntuu vaikeelta kattoo vanhoja joukkukuvia, mutta toisaalta se on ihan okei. Ainaki mulla on jotain hyviä muistoja futisajoilta, jos tolleen pistää herkistelee. En osaa kunnolla kuvata sanoilla miten vapaa fiilis mulla on tälläki hetkellä. Parasta kun ei tartte kattoo kokoajan kelloo ja suunnitella jokaikistä viikonloppua 3kk etuajassa, että kerkee näkemään sitä ja sitä ihmistä. Ei helvetissä. Ihmine on nuori vaan kerran ja se aika pitäs elää täysillä. Eikä tuhlaamalla sitä yhen asian kimpussa. Ainakaa minä en aijo! En stressaa koulusta, vapaa-ajasta tai nukkumisesta enää yhtään. Urheiluki on nykyää iha erillaista ku ennen.. Se ei oo enää pakkopullaa vaan käyn salilla ja juoksemassa ihan mielellää, vaikka se joskus on tuntunu ihan helvetiltä. Outoo tässä on se, että nyt kun en stressaa enää tietyistä asioista nii sitten stressaan jostain muusta. Ja ne muut asian on tällähetkellä: ulkonäkö (hiukset, kroppa, kynnet..), ihmissuhteet, suunnitelmat, syöminen.. Apuaa. Tuun kohta hulluks! Eikö ikinä vois olla semmosta aikaa millon ihminen ei ihan oikeesti haluais mitään. Aika millon olis tyytyväinen itteensä, vaatekaappiin, hiuksiin.. vittu! ASDFGHJK.. Oonko ihan normaali jos kokoajan mietin mitä seuraavaks ? Mun mielessä pyörii ainakin 100 eriasiaa mitkä oon päättäny hommata jossain vaiheessä tätä kuluvaa vuotta. Osa näistä on semmosia mitkä haluan viimestään ennen kesän alkua. Heikolta näyttää, koska vasta näistä 100 asiasta oon yhen saanu hankittua ja se on läppäri.. Vielä olis köykäset 99 asiaa hommatavissa. Ei siis auta muu kun paiskia töitä, jättää turhat jutut pois ja alkaa panosta niihin mitä ihan in for the real oon halunnu jo pitkään! Tulta päin siispä!