Nyt me ei tiedetä tulevaa.

"Tyttö nauruun purskahtaa, se kaikkeen saa mut uskomaan. Vielä suutelen sua pitkään. Täynnä puut on omenaa. Elokuu jaksaa sataa, eikä piittaa siitä yhtään"

"Ikävä kuin laahaava nuotta, kiinni vuodet siihen takertuu. Ei ikuisuutta lupaukset kestä, sanoit tahdo et seisahtuu"

"Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa. Niin kauan mullon ikävä sua ja mä pyydän sua pysymään poissa. Ennen pitkää on taas lokakuu"

"Köyhästä saa kyllä rikkahan, mutta rumasta ei saa koriaa. Rikkahasta saa rakkahan, vaan onko sillä vartta komiaa"

Nyt naurattaa. Oltiin tänään Katan ja Mintun kanssa kattomassa Lauri Tähkää Syvälahden lavalle, Kangasniemellä. Se tunne kun et usko itekkään että oot tekemässä jotain todella outoo, ennen ku vasta siinä vaiheessa, kun oot jo tekemässä sitä. Näin kävi mulle tänään. En voinu vielä töistä lähön jälkeenkää uskoo, että oon ihan tosissaan lähössä kattomaan illalla Lauri tähkää vapaaehtosesti ja vieläpä valmis maksamaan siitä.. Aattelin että otetaan tää vaikka vaan hyvänä kokemuksena, mut siitä tuli paljon muutakin! Opin nimittäin tykkämään joistain Laurin kipaleista, sain hienoja kuvia, vietin laatuaikaa ihanien ja rakkaitten ihmisten kanssa + sain nauraa aivan helvetisti kännisille ääliöille, jotka joraili ihan tosissaan ja laulo tyytyväisenä nuotin vierestä aivan päin persettä. Ihan mahtava perjantai ilta ja huippu lopetus raskaalle työpäivälle. Kyllä hauska ilta hyvässä seurassa voittaa aina yksinäisen jumituksen koneella jääkaapin varjossa! Kiitokset seurasta tytöt, ootte hirmu rakkaita♥