Silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Istuin tänään bussissa, kuuntelin kaija koo - kaunis rietas onnellinen kappaletta ja mulle tuli tosi mystinen olo..   Nii mystinen, että jos se pieni maalaisjärjen poikanen, joka mun pääkopan syvimmässä kolkassa aina välillä kummittelee, ei olis ollu mua estelemässä, nii olisin aivan varmasti alkanu tanssia ja hyppiä tän biisin tahdissa ja laulaa tai tarkemmin huutaa näitä sanoja. "ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan"

Se oli oikeestaan aika ahistavaa.. Ihan ku sulla ois ollu kahleet. Enkä ees ymmärrä ite miks mulle tuli semmonen tunne, tai miks se ahisti ?  Silti kaikkein vaikein ymmärrettävä asia tässä on se miten joku voi kirjottaa tälläsiä sanoja biisin ja sen jälkee joku vielä tulkitsee ne niin vakuuttavasti, että voit samaistua niihin aivan täysin. Mun kaikki karvat on ihan pystyssä ja iho on täysin kananlihalla. En kyllästy kaijan kappaleisiin varmaan ikinä ja pelottavinta on se että mun reaktio on aina sama. Ensin tulee mielettömän hyvä fiilis, sitte menee aalto koko kropan läpi ja oon taas karvat pystyssä. 

Jos mun pitäis valita joku kappale, minkä haluisin kuvastavan mun elämää se olis aivan varmasti joku kaijan tuotannosta löytyvä. Heh, Hassua miettiä näi syvällisesti musiikkia.. Tai varsinkin se että mää mietin näin syvällisesti. Mikähän nyt on pielessä ? Ja miks kirjotin sen just tänne ? Ehkä otan nyt suosiolla kylkiasennon ja mietin aamulla, että poistanko tän postauksen vai en. 

Btw. Kiitän tuhannesti taas kerran kaikkia ihania isos tovereita, joitten kanssa vietin jälleen kerran yhen uskomattoman viikonlopun Koivuniemessä. Kiitos♥