päiväni prinsessana

No nyt on vihdoinkin tanssit tanssittu ja jatkot bailattu.. Ehkä ihan helpotuskin niin. Johan tätä päivää olikin stressattu ja ootettu, mut näin jälkeenpäin voin sanoo että oli se sen arvosta. Once in life time ja se kerta sitte täysillä eikö niin ? 

Mun herätyskello soi perjantaiaamuna yliaikaseen klo. 05:00. Se oli tuskasta nousta alle 5h:n yöunien jälkeen suihkuun ja kattoo kun toinen puolisko jää tyytyväisenä vaan kääntämään kylkeensä sänkyyn. Nousin kuitenkin reippaasti ja menin suihkun kautta syömään iskän tekemää aamupalaa.. Ihana kun se jaksaa aina vaivautua mun takia väsäämään herkkuaamiaiset♥ Parturiaika oli kuudelta ja aamiaisen jälkeen lähettiinki mun siskon kanssa aika rivakasti kohti Halssilaa, tai oltais lähetty vielä nopeempaa jos autosta ei olis akku loppunu yön aikana - kiitos päälle jääneen radion. Millä tuurilla just tällasena päivänä auton akku sanoo kiitos ja hei = no ainoastaan mun tuurilla, tietenkin. Onneks meillä kuitenki oli iskän työauto/lava-auto/monsteriauto/peto - rakkaalla lapsella kun on monta nimee, pihassa ja päästiin sitte sillä parturiin ja lopulta sitte vielä koulullekin. Saatin me onneks se parempi autokin sitte ajokuntoon kolmen akunlataus-session jälkeen, mutta onneks kuitenkin saatiin! Mitäpä tääkin päivä ois ilman jotain sähellyksiä ollukaan :D
Kiitokset vielä Marjolle kampauksesta ja Anniinalle kaikesta muusta kuten meikistä, kynsistä, kyydeistä ja muusta vaivasta♥

Mun kuvasaldo jäi aika suppeeks varsinkin tanssien osalta, kun ensimmäiseen ja siihen enemmän paineita herättäneeseen näytökseen ei saatu kameraa ollenkaan ja toisessa tuo mun kuvaaja ei oikeen ollu millään loisto paikalla.. Enkä voi kyllä väittää että olisin ite ollu ees mitenkään hirveen kuvauksellinen just tällasena päivänä - silmäpussit oli verrattavissa Ikeankasseihin.

Ensimmäisen näytöksen jälkeen käytiin ruokailemassa Amarillossa ja siitä siirrytiinki Hippokselle siihen viralliseen iltanäytökseen, joka mua oikeestaan jännitti paljon vähemmän, kun se pienempi ja aikasempi missä oli tanssinu ainoastaan omakoulu. Koulun omatanssi ja toki ne muutkin tanssit suju oikeen mallikkaasti ja tää ystävänpäivä on varmasti yks niistä ikimuistosimmista ja onnistuineimmista tähän mennessä. Ainoona miinuksena oli loppuakohti varpaisiin syntyneet ilkeet rakkulat mun ruhtinaallisen kalliista 5€ balleriinoista, eikä mekon pois saaminen ois tuntunu enää ihanalta vaan suorastaan armahukselta. Hengissä kuitenki selvittiin ja nyt vaan hymyilyttää!

Vikojen tanssien ja kummarusten saattelemina siirryttiin Katan luokse vaihtamaan astetta rennommat jatkovaatteet päälle ja paineltiin Riihkaan juhlimaan! Ilta oli mallikas ja mun osalta sitä mallikasta juhlimista jatkukin sitte aina sunnuntain pikkutunneille asti.. Niinkun jo aikasemmin sanoin niin jälkeenpäin voi ilosena todeta, että oli se kaikki vaiva ja hössötys tän päivän arvosta ja jatkot oli just niin maireet kun toisilta oli kuullu. Suuri kiitos kaikille ihanille ihmisille ja varsinkin Nikolle, joka jakso koko päivän ja vielä yönki olla mun tukena ja ehkä vähän kuskinakin♥