I found myself in wonderland

Ulkona sataa. Kuulen kun vesipisarat hakkaa mun ikkunaa. Musiikki soi taustalla hiljaa. Se luo tunnelmaa. Kello on neljää minuuttia yli neljä. Linnut laulaa. Kohta on aamu. Mua ei väsytä. Ei vaikka oon ollu töissä koko päivän. Silti istun koneella ja mietin. Mulla on aikaa. Aikaa miettiä turhia asioita. Semmosia millä ei pitäis jaksaa vaivata päätä. Oon itseppäinen. vaivaan silti. On kesäloma. Ei vaan tunnu yhtään siltä. Ei oo vapaa olo. Mun vainoharhanen ajatusmaailmaa pitää mut vankina. Pelkään kokoajan jotakin. Eniten pelkään muutosta ja menettämistä. En haluu jäädä yksin. Turhaa. Mulla on paljon ihania ystäviä. Pelkään silti. Pelkään etten kelpaa. En oo tyytyväinen itteeni. Toivottavasti se ei näy ulospäin. Vihaan sitä kun mun viesteihin vastataan tylysti tai ei ollenkaan. En suutu siitä. Vaan petyn. Petyn koska kuvittelen heti että oon tehny jotain väärin. Kuvittelen etten enää oo tärkee. Säälittävää. En osaa olla yksin. Nyt oon yksin. Yksin isossa talossa. Ei kuulu mun suosikkeihin. Voisin lähtee nukkumaan. Nukkumaan ja lopettaa turhan ajattelun. Sulkee silmät ja avata ne aamulla. Sillon kaikki näyttää kirkkaamalta. Käyn suihkussa. Lähen töihin. Väsyttää. Lähen silti. Nään kivoja ihmisiä. Mulla on seuraa. Illalla tuun takasin tänne. Oon taas yksin. Mua ei väsytä vieläkään. Ulkona sataa edelleen. Kello tikittää eteenpäin. Juoksen sitä karkuun. Suljen silmät. Oon turvassa.

I don't like this.